keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Auringonkukkasämpylät

Vaikka itse suosinkin nykyään gluteenista ruokavaliota, niin teen melko usein sämpylöitä kuvauksiin. Mun sämpylöistä tulee joka kerta vähän erilaisia, mutta aina yhteinen tekijä niissä on rapea kuori ja runsas auringonkukansiemen-pitoisuus.

Tässä ohje mun sämpylöihin. Variaatioita saa lisäämällä sekaan myös muita siemeniä kuten seesamin- tai kurpitsansiemeniä. Myös leseet voi halutessaan jättää pois, mutta muun mielestä ne tuo ihanan koostumuksen ja antaa lisää kuitupitoisuutta. Teen itse sämpylät aina ns. "käsivaralla", eli en mittaa raaka-aineiden määriä. Tämän vuoksi mittamäärät tässäkin hyvin suurpiirteisiä.

Sämpylätaikinan on tarkoitus jäädä hiukan löysäksi. Eli niitä ei ole tarkoitus leipoa sämpylöiksi. Itse nostelen hieman löysän taikina kädellä pellille. Oikeanlainen taikinan koostumus on melkein kuin paksuksi keitetty kaurapuuro. Muuttamalla takinan löysyyttä saa myös vaihtelua sämpylöiden koostumukseen, joten kannattaa testailla erilaisia. Yhtä ja oikeaa ei ole. Jos taikina tarttuu käsiin, niin kostutan kättä aina vedessä jokaisen sämpylän välissä - tällöin taikina irtoaa paremmin.


Auringonkukkasämpylät

5 dl käden lähmpöistä vettä
1 pss kuivahiivaa
2 rkl hunajaa
1 tl ruususuolaa
1 - 2 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kaura-, ruis-, tai vehnäleseitä tai kaikkia niitä (enemmäkin voi laittaa)
3 - 6 dl luomuvehnäjauhoja (mieluusti ainkin osittain spelttiä)
oliiviöljyä kourallinen

Sekoita pussillinen hiivaa reilusti kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, hunaja, auringonkukansiemenet ja leseet. Lisää vehnäjauhoja sen verran, että koostumus jää hiukan "normaalia"sämpylätaikinaa löysemmäksi (siten että se ainakin vielä tarttuu käsiin). Lisää lopuksi kourallinen oliiviöljyä.
Anna taikinan kohota niin kauan kuin maltat (väh. 15 min olisi hyvä, mieluusti enemmänkin). Nostele taikinasta nokareita pellille kotutetulla kädellä (voit myös tehdä sen kauhalla, jos jätät taikinan niin löysäksi). Kohota sämpylöitä vielä mieluusti liinan alla ja paista sitten 180 - 200 asteessa n. 20 - 25 min.
Tarjoa sämpylät lämpiminä voin, juuston ja tuoteen tomaatin kera!


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ihana granaattiomena

Vielä toistaiseksi kylmää välipalalinjaa...
Jo niin tuttu joka kuukautinen kiukutteluviikko lähestyy kovaa vauhtia. Siksipä suosin nyt taas Granaattiomenaa. Tässä sen kunniaksi terveellinen ja helppo välipala. Granaattiomena tuo rahkaan ihanan raikkauden ja ei tarvitse kaverikseen oikeastaan mitään makeutusainetta. Itse käytin tässä jogurttirahkaa, mutta jos käytät pelkää maitorahkaa voi sitä halutessaan makeuttaa vaikka hunajalla tai intiaanisokerilla.


Granaattiomenarahka

1 prk jogurttirahkaa
1 granaattiomena
mustikoita
banaaniviipaleita

Painele kokonaista granaattiomenaa aluksi siten, että tunnet siementen irtoilevan kuorista. Halkaise granaattiomena puoliksi ja koputtele siemenet lautaselle. Poista vaaleat siemenkodan rippeet lautaselta.
Sekoita siemenet ja mehu jogurttirahkan kanssa (voit myös käyttää tavallista maitorahkaa ja jogurttia tai vain toista niistä). Nauti mustikoiden ja banaaniviipaleiden kera.

Lue tarkempaa infoa granaattiomenan hyvistä puolista aiemmassa postauksestani, täältä!

Hiljaiselo kohta ohi...

Keittiöremontti on vaatinut kärsivällisyyttä. Otimme alusta saakka sen asenteen, että emme hätäile, vaan teemme rauhassa yhden asian kerrallaan. Nyt kun loppu häämötää, kärsivällisyys on koetuksella. Olen ollut melko suurpiirteinen suunnittelun kanssa, joten yllätyksiä on tullut matkan varrella useita. Olemme olleet ilman sähköuunia nyt kohta kaksi kuuukautta ja mulla on niin ikävä helppoja uuniruokia!
Mutta suurta lohdutusta on kuitenkin tuonut vähän aikaa sitten valmistunut puuliesi/leivinuuni! Sen lämmittely on tosin täytynyt aloittaa ihan hissukseen, joten karjalanpiirakoita ei ole vielä päässyt leivinuunissa tekemään :) Mutta asiansa se on jo ajanut hellan ominaisuudessa ja mikäs sen mahtavamapaa kuin yhdistää tehokkaasti ruoanlaitto ja talon lämmitys.

Paraikaa sähkömies asentaa uuttaa sähköhellaamme ja huomenna saadaan jopa tiskipöytä! Eli pikkuhijaa pieleen mittatut palaset alkavat loksahdella paikoilleen... Siitä tulee niin hieno! Nyt uhkun täyttä intoa päästä kokkailemaan uudessa keittiössä, joten hiljaiselo täälläkin loppuu hyvin pian.
Sitä odotellessa voitte ihastella meidän keittiön sydämen syntymää...